Koulutus

Suomen menestyksen avain on aina ollut ja tulee aina olemaan koulutus. Myös oman itsensä kehittämisen osalta koulutus on yksi keskeinen tekijä elämässämme. Puutteellisin resurssein ei saavuteta laadukasta opetusta ja onnistunutta oppimista. Kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen on varmistettava riittävät resurssit. Perusopetuksesta ei voida tinkiä, eikä ilman perustutkimusta ole pohjaa kärkihankkeillekaan.

Tulevaisuuden yhteiskunta tulee muuttumaan kiihtyvän teknologisen kehityksen myötä yhä nopeammin. Tarvittavien tietojen ja taitojen sekä ammattien ennakointi hankaloituu. Tämä haastaa opetuksen ja koulutuksen suunnittelua, sillä niiden tulee vastata tulevaisuuden tarpeisiin. Meidän tulee mahdollistaa kaikille tilanteen mukainen jatko- ja muuntokoulutus elämän eri vaiheissa.

Koulutuksen on mahdollistettava sellaiset tiedot ja taidot, joilla jokainen voi rakentaa itselleen ja lähimmäisilleen hyvää elämää. On yhä tärkeämpää, että opinnot takaavat laaja-alaisen sivistyksen sekä kyvyn hahmottaa maailmaa ja vastata itseensä ja koulutukseensa kohdistuviin muutostarpeisiin.

Nostoja ja konkretiaa:

  1. Koulutuksen resursseja ei leikata enää senttiäkään. Koulutuksen rahoituksen tasonlasku on pysäytettävä ja siihen on tehtävä merkittävät lisäpanostukset. Tämä on ymmärrettävä investointina niin Suomen kuin yksilönkin tulevaisuuteen.
  2. Jotta opettajilla olisi riittävästi aikaa jokaiselle oppijalle, pitää opettajien määrästä suhteessa oppilaiden määrään säätää lailla.
  3. Säästötoimina erittäin laajaksi kasvanut erilaisten oppijoiden integrointi perusopetusryhmiin – ilman riittäviä resursseja – ei ole kenenkään etu. Erilaiset oppijat tulee jatkossa huomioida mm. työtiloissa, ryhmäkoossa ja työmetodeissa – ihan käytännössäkin. Tämä vaatii panostuksia.
  4. Syrjäytymisen ehkäisy on aloitettava päiväkodissa ja sen tulee jatkua läpi peruskoulun. Hyvässä päiväkodissa ja koulussa lapsi ja nuori kokee itsensä arvostettuna ja merkityksellisenä. Tämä on mahdollista vain, jos opettajalla on aikaa hänelle yksilönä ja hän saa tarvitsemansa tuen. Niukkuutta jakamalla ja resursseja leikkaamalla suunta ei käänny. Nykyisin lähes 17% nuorista jää ilman toisen asteen tutkintoa ja syrjäytymisriski on kasvava ongelma.
  5. Toisen asteen koulutus ei voi perustua kasvaviin etäopetuskursseihin ja -metodeihin. Varsinkin käytännönläheisillä aloilla lähiopetuksen tuntimäärät tulee kasvattaa oppimisen edellyttämälle tasolle.
  6. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitus tulee saattaa kuntoon. Nykyisen mallin rahoituksessa on liian suuri kilpaillun rahoituksen osuus. Valtion perusrahoitusosuutta on uudistettava. Valmistuneiden määrän sijaan tulee pikemminkin painottaa opiskelijoiden määrää. Samalla on panostettava perustutkimukseen. Ilman laajaa perustutkimusta ei tulevaisuudessa ole pohjaa kärkihankkeillekaan. Nykyinen rahoituksen ennustamattomuus ei mahdollista korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen pitkäjänteistä kehittämistyötä.
  7. Opettajien koulutus. Digitalisaatio ja oppijoiden kasvava tuen tarve haastavat opettajien osaamisen. On tärkeää huolehtia osaamisen ajantasaisuudesta myös työuran aikana. Ilman muutoksista selviävää opettajaa ei ole tarvittavaa opetustakaan. Pelkkä monialaisten opintokokonaisuuksien vaatimus ei vielä tuo järkeviä kokonaisuuksia tai käytänteitä.
  8. Maksuttomasta koulutuksesta ei tule luopua jatkossakaan. Raha ei voi ratkaista sitä, kuka voi kouluttautua. Tämä tarkoittaa, että myös tutkintoon johtava koulutus on säilytettävä suomalaisille maksuttomana.
  9. Työelämässä jo olevien muunto- ja päivityskoulutuksia on kehitettävä kysyntää vastaaviksi. Työelämässä olevien osaamisen uudistaminen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpito on jatkossa yhä tärkeämpää.