Inhimillisyys ja hyvinvointi

Yhteiskunnan toiminnat rahoitetaan pääasiassa verovaroin. Nykytiedon valossa huoltosuhde Suomessa heikkenee radikaalisti ja palvelutarve esimerkiksi ikäihmisten osalla kasvaa runsaasti. Jo tulevalla hallituskaudella edessä saattaa olla sosiaaliturvan uudistus. Haasteista huolimatta meidän on varmistettava hyvinvointivaltion perustan säilyminen: inhimillinen ja oikeudenmukainen turvaverkko sekä eri elämäntilanteissa tarvittavat palvelut kaikille vauvasta vaariin.

Yksikään nuori ei saa pudota kelkasta ja syrjäytyä. Ikäihmisille tulee olla selkeät ja riittävät palvelut. Lapsiperheiden arkea on tarvittaessa kyettävä tukemaan. Myös vähemmistöt on muistettava palveluja ja toimintoja kehitettäessä. Taloudelliset resurssit tulee jatkossakin kyetä ohjaamaan niin, ettei yksikään meistä jää vaille tarvitsemaansa tukea. Se miten tässä onnistutaan, on hyvinvointivaltion mitta tulevaisuudessa.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vakaata ja turvallista yhteiskuntaa, eriarvoistumisen ehkäisemistä, kestävää kasvua ja työllisyyden lisääntymistä. Suomen työikäisten määrä suhteutettuna työelämän ulkopuolella oleviin pienenee jatkossa rajusti. Valtion rahojen riittäminen edellyttää käytännössä kaikkien niiden työpanosta, jotka kykenevät osallistumaan.

Nostoja ja konkretiaa:

  1. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavaa tilanteesta riippumatta. 2019 aloittanut ajantasainen tulorekisteri mahdollistaa jatkossa jokaisen henkilökohtaisen tilanteen mukaisen verotuksen ja tulonsiirrot.
  2. Verotus tulee saattaa työntekoa kannustavaksi. Työnteko ja tuet on yhteensovittava niin, ettei ongelmallisia tukien lakkautuksia enää seuraa lyhyistä työjaksoista ja että kaikista työsuoritteista on tekijälleen selkeä taloudellinen hyöty.
  3. Työllisyyden kasvattaminen lisää verotuloja, vähentää sosiaaliturvan menoja ja on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Kun jaettavaa kerätään laajemmilla hartioilla, myös palvelujen turvaaminen on helpompaa.
  4. Tarvitaan tuettua opiskelua syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Tämä ei tarkoita pelkästään lisää kuraattoreja ja opiskelujen ohjausta kouluihin, vaan myös esim. perhetyön mukanaolon kasvattamista.
  5. Työelämän joustavuutta on lisättävä myös osatyökykyisille (mm. eri tavalla vammaiset ja eläkeläiset ovat melko lailla unohdettuja).
  6. TE-toimistojen tulosvastuu suunnitteluun (sosiaalityöntekijät tarvitaan mukaan ratkaisuihin, joissa työnhakijan työkyky on epäselvä)
  7. Paljon sote-palveluja tarvitsevien juoksuttaminen luukulta toiselle täytyy lopettaa. Esim. useita pitkäaikaissairauksia sairastavien ikäihmisisten tai vaikkapa moniongelmaisten ihmisten palvelut, hoito ja seuranta on saatava yhdeltä luukulta.
  8. Ennalta ehkäisevää sote-työtä tulee lisätä niin, että hyvinvointipalveluilla tuetaan mielekästä osallistumista ja toimintakuntoa yhtä lailla nuorille kuin vanhemmillekin.
  9. Sote-palveluja tulee saada omalla äidinkielellään mahdollisimman kattavasti, niin että kommunikaatio ja hoito on saumatonta.