Hyvinvointivaltio kannattaa säilyttää

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on maailmanlaajuisesti uskomaton menestystarina. Vienti- ja kulutuspohjaisessa talousajattelussa unohdetaan silti usein, että investoinnit henkiseen pääomaan ovat edellytyksiä menestykselliselle tulevaisuudelle ja kaikelle uudelle – myös taloudellisille innovaatioille. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen ja ihmiseen itseensä.

Suomen menestystarina perustuu koulutukseen ja osaamiseen, vaikka sitä ei aina kotimaisesta keskustelusta uskoisi. Laadukas koulutus ja sitä edeltävä päivähoito ovat kuitenkin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisintä ydintä. Molempien merkitys on vahva myös syrjäytymisen ehkäisyssä.  

Koulutus on tehokas sosiaalivakuutus. Sen myötä jokaiselle avautuu mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä ja löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Toisaalta sosiaaliturva muodostaa turvaverkon, jolla otetaan koppi ihmisestä silloin, kun elämä ei mene suunnitellusti. Lapsiperheisiin, koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen tuo tutkitusti tuloksia.

Järjestelmämme vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä ja sen on kyettävä vastaamaan ajan haasteisiin. Väestön ikääntymisen vaikutuksista julkiseen talouteen puhutaan paljon. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että sen seurauksena julkiset menot kasvavat n. 400-500 milj. euroa vuosittain. Palvelujen rahoitus on haasteiden edessä. Meidän on rakennettava palvelutaso, joka tarjoaa oikeudenmukaiset ja toimivat palvelut kaikille.

Oikeudenmukaisuuden tulee koskea yhtä lailla maksajaa kuin saajaakin. Keskeistä on heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen erilaisin tulonsiirroin. Myös keskituloiselle lapsiperheelle tulee olla mahdollista parantaa taloudellista asemaansa työtä tekemällä. Työnteon tulee olla aina kannattavaa eri tuloluokissa. Tähän täytyy vaikuttaa myös verotuksellisin keinoin. Jos työssä käyvien maksuosuus kasvaa kohtuuttomaksi, se näkyy kiinnostuksessa tehdä – tai olla tekemättä – töitä.

Vakaa ja kasvava työllisyys on paras tae hyvinvointivaltion rahoittamiselle. Yhden prosentin nousu työllisyysasteessa tarkoittaa n. 1,4 miljardin euron lisävaroja julkisessa taloudessa. Työllisyyteen on siis syytä panostaa. Hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamiseen meillä ei missään nimessä ole varaa.