Ympäristö ja sen mahdollisuudet

Puhdas luonto on jo itsessään arvokasta, mutta jää usein talousajattelun jalkoihin. Ikuinen taloudellinen kasvu ja rajallinen maapallo on yhtälö, joka on hankala ratkaistavaksi. Viimeksi IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastopaneeli) raportti patisti kuitenkin toimimaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kulutustottumuksemme ja suhteemme luontoon ovat keskeisiä tekijöitä, jos aiomme onnistua.

Selvää lienee, että jos kasvua haetaan, se ei voi jatkua perinteisen kulutusyhteiskunnan tavalla. Kasvun on syytä siirtyä nopeasti kiertotalouden ja sellaisten tuotteiden, palvelujen, prosessien ja teknologioiden pariin, jotka ehkäisevät ja vähentävät taloudellisen toiminnan kielteisiä ympäristövaikutuksia. Suomen on syytä keskittyä näihin etunenässä.

Miksi Suomen pitäisi tehdä kalliita ratkaisuja, kun maamme vaikutus isossa kuvassa ei kuitenkaan ole merkittävä? Tämä kysymys kuitenkin rinnastuu ajatukseen, että olisi turhaa äyskäröidä uppoavassa veneessä pienellä äyskärillä, jos kaikki muutkaan eivät välttämättä äyskäröi.

Tosiasiassa Suomen toiminta ja kyky tuottaa uusia innovaatioita ja ratkaisuja eivät vaikuta vain meillä. Kehittämällä ja ottamalla käyttöön puhtaampia ratkaisuja Suomessa, vaikka hieman pakotettuina, meillä on mahdollisuus moninkertaistaa vaikutukset viemällä ratkaisumme maailmalle. Esimerkiksi Kiina ja Venäjä tarjoavat valtavia markkina-alueita Suomen clean-tech alalle.

Jo tänä päivänä koko maailma huutaa puhtaampien tuotteiden, prosessien ja teknologioiden perään. Kaikki muu kun tulee jatkossa äärettömän kalliiksi. Yritykset ympäri maailman ovat alkaneet huomioida tämän toiminnassaan yhä vahvemmin.

Suomen osaaminen ympäristöasioissa heijastuu vahvasti maassamme tehtäviin clean-tech innovaatioihin. Panostamalla puhtaampaan ja kestävämpään ympäristöön Suomen on samalla mahdollista hyötyä taloudellisesti; Clean-tech tuotteilla ja innovaatioilla on jo tätä nykyä satojen miljardien markkinat maailmalla.

Hyvinvointivaltio kannattaa säilyttää

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on maailmanlaajuisesti uskomaton menestystarina. Vienti- ja kulutuspohjaisessa talousajattelussa unohdetaan silti usein, että investoinnit henkiseen pääomaan ovat edellytyksiä menestykselliselle tulevaisuudelle ja kaikelle uudelle – myös taloudellisille innovaatioille. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen ja ihmiseen itseensä.

Suomen menestystarina perustuu koulutukseen ja osaamiseen, vaikka sitä ei aina kotimaisesta keskustelusta uskoisi. Laadukas koulutus ja sitä edeltävä päivähoito ovat kuitenkin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisintä ydintä. Molempien merkitys on vahva myös syrjäytymisen ehkäisyssä.  

Koulutus on tehokas sosiaalivakuutus. Sen myötä jokaiselle avautuu mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä ja löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Toisaalta sosiaaliturva muodostaa turvaverkon, jolla otetaan koppi ihmisestä silloin, kun elämä ei mene suunnitellusti. Lapsiperheisiin, koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen tuo tutkitusti tuloksia.

Järjestelmämme vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä ja sen on kyettävä vastaamaan ajan haasteisiin. Väestön ikääntymisen vaikutuksista julkiseen talouteen puhutaan paljon. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että sen seurauksena julkiset menot kasvavat n. 400-500 milj. euroa vuosittain. Palvelujen rahoitus on haasteiden edessä. Meidän on rakennettava palvelutaso, joka tarjoaa oikeudenmukaiset ja toimivat palvelut kaikille.

Oikeudenmukaisuuden tulee koskea yhtä lailla maksajaa kuin saajaakin. Keskeistä on heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen erilaisin tulonsiirroin. Myös keskituloiselle lapsiperheelle tulee olla mahdollista parantaa taloudellista asemaansa työtä tekemällä. Työnteon tulee olla aina kannattavaa eri tuloluokissa. Tähän täytyy vaikuttaa myös verotuksellisin keinoin. Jos työssä käyvien maksuosuus kasvaa kohtuuttomaksi, se näkyy kiinnostuksessa tehdä – tai olla tekemättä – töitä.

Vakaa ja kasvava työllisyys on paras tae hyvinvointivaltion rahoittamiselle. Yhden prosentin nousu työllisyysasteessa tarkoittaa n. 1,4 miljardin euron lisävaroja julkisessa taloudessa. Työllisyyteen on siis syytä panostaa. Hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamiseen meillä ei missään nimessä ole varaa.